Kello käy!
St. Petersaaren 25-vuotisen tauon katkaisi kesällä 2007
Pietarsaaren Jaakon Päivien ulkokonsertti. Tapahtuma oli monin tavoin menestys, minkä innoittamana yhtye esiintyi silloin tällöin myöhemminkin erisuuruisin kokoonpanoin. Todellinen energiaruiske yhtyeen takalistoon oli kuitenkin Rocket Recordsin syksyllä 2010 julkaisema CD Miehen tie, johon oli koottu yhtyeen vanha levymateriaali miltei kokonaan. Julkaisu herätti runsaasti huomiota Pohjanmaan mediassa, jonka varttuneemmat toimittajat muistivat vielä hyvin yhtyeen kulttuurihistorian.
Mutta kesällä 2012 alkoi kehkeytyä varsinaisesti se, miksi
tämä kirjoitus ja tämä musiikkituote ovat nyt esillä. Kari Ilmonen ehdotti
kesäterassilta käsin hieman ujostellen Rocket Recordsille kokonaan uuden
levytysprojektin käynnistämistä – aluksi kotidemon muodossa toki. Juha Rantalan
vastausta tekstiviestiin Ilmosen ei tarvinnut odottaa kuin parin tuopillisen
verran: ”Demoa ei tarvita, vaan hommatkaa studio sieltä päin ja julkaistaan
albumi vuoden 2013 alkupuolella.” Jotta sillä lailla!
Kesällä ja syksyllä 2012 koottiin, tehtiin ja sovitettiin
biisejä sellaiseen kuntoon, että rohjettiin marras-joulukuun aikana tallentaa koko
materiaali Thomas Haldinin studiolla Pännäisissä, entisen kyläkaupan tiloissa. St.
Petersaaren ”suurperhe” erilaisine historiallisine ryhmineen oli miltei sellaisenaan
mukana. Lisätukea ja -ilmettä toivat nuoren lahjakkuuden Simo Pirttimaan
akustiset kitarat, joilla lopulta korvattiin vanhan liiton miesten demokitarat.
Myös joitakin Haldinin kosketinkokeiluja jätettiin lopputuotteeseen.
Albumin Kello käy -nimi voi merkitä moniakin asian- ja
mielentiloja riippuen näkökulmasta. Kuvataiteilija
Olavi Tiala piirsi kanteen Strengbergin tupakkatehtaan kellotornin, joka on
bändin kotikaupungin epävirallinen symboli. Paikalliset tietävät, että vanha
pallokello pysähtelee aika ajoin, mutta kyllä Kello käy!
Pietarsaaressa 3.1.2013
Kari & Heimo
Tilaukset Rocket Recordsin verkkokaupasta
Näyte Kello käy -albumin kappaleesta Pohjoisen
kaupungissa (YouTube)
